Napsukka oppii nopeasti

 

Eeva-Liisa ja Reijo korjaamassa siemenpuita Napsukallaan, kasvavaa taimistoa vikuuttamatta.

 

Petäjäveden Kukkaron kylässä asuvan Eeva-Liisa Pitkäsen Napsukka-tamma on viime vuosina korjannut kotitalliinsa sen, mitä suomenhevosten työkilpailuissa on ollut tarjolla: kaksi kertaa se on voittanut halonajon ja kerran kynnön suomenmestaruuden. Eeva-Liisalla on menestykseen yksinkertainen selitys:

-Napsukka on hyvä suomenhevonen: se oppii nopeasti. Ei me kyntöäkään montaa kertaa kokeiltu, kun se jo tajusi, mistä siinä on kyse.

Parasta Napsukassa on rauhallisuus ja kiltteys. Sen vuoksi sen kanssa on helppoa lähteä vieraidenkin ihmisten keskuuteen: ei tarvitse vahtia tai pelätä, että se hermostuisi vieraiden tungeksimista. Tämän vuoksi Napsukka varsoineen on lähiseudun lasten suosiossa ja mielellään erilaisten tapahtumien keskipisteenä.

Metsässä Napsukka muuttuu vetojuhdaksi, jota ei tarvitse kahta kertaa ajaa kuormaan otettavan tukin viereen, sillä se tietää, mistä on kyse ja että pysähtymiskäskyä kannattaa totella heti: säästyy ylimääräiseltä ”kunniakierrokselta”.

 

 

Eeva-Liisa tekee miehensä Reijo Niemisen kanssa metsäajot Napsukalla. Parasta on se, että jäljelle jäävä puusto ei vikuutu, mikä tietää ajan kanssa selvää lisätuloa pienistä metsäaloista. Tämän kirjoittaja seurasi, miten kauniisti Eeva-Liisa ja Reijo poimivat siemenmännyt pois rantapalstalla reilun metrin korkuisen kuusentaimikon päältä. Jo ajokeli oli valittu tarkoin: nollakelillä taimikko on notkeaa ja kestää pakkasta paremmin.

-Tässäkin tulee 10-15 vuoden etumatka verrattuna siihen, jos olis koneella runnottu ja ruvettu sitten niitä taimia kuokkimaan. Tämä taimikko lähtee tästä kasvuun nyt hyvin. Tule kolomen vuojen päästä kahtomaan, niin noissa kuusissa on puolen metrin telekut jokaisessa! selvittää Reijo ja esittelee Napsukalla ajettua työmaata, johon jää hyvä kuusikon alku kasvamaan.

Reijo vähän huvittavat ne koneuskovaiset, jotka katsovat päätään puistellen heidän hevostouhuaan, että ”tuossa ei pääse palakoille”. Petäjäveden Kukkaron kylässä niitä työ- ja palkkamahdollisuuksia ei ole liikaa, joten se kohdalle tuleva kannattaa käyttää hyväksi - varsinkin kun synkin holhousaika metsäasioissa alkaa olla takana päin ja metsän hoidossa ja hakkuussa sallitaan taas maalaisjärjenkin käyttö.

Eeva-Liisan ja Reijon mukaan koneelliseen raskaskonekorjuun pitkäaikaisseurauksiin suhtaudutaan liian leväperäisesti: esimerkiksi ajourat eivät häviä luonnosta minnekään. Ja yli 30 vuotta vanhoilta aukoilta voi yhä löytää kuivaneita paksuja risumattoja, jotka estävät puun kasvun. Siihen aikaan moto oli paikallaan ja sylki oksat samaan paikkaan.

-Tuolla on 30 vuotta vanhoja ajoraiteita ja siellä on yhä ne samat vesimontut vuojesta toiseen. Ei sinne mitään tule ikinä kasvamaan! Reijo selvittää.

Kun Pitkäsen Eeva-Liisa kieräyttää Reijonsa kanssa tukin rekeen tai ohjastaa Napsukan palstalta rekiuralle, tietää hän tekevänsä mielipuuhaansa:

-Kaikki on metästä pois tullu, mitä on lähdetty hakemaan. Isän kanssa lähdin lapsena mehtään. Ajettiin kaikkea: tukkia, halakoa, rankaa. Mieluummin mä siellä olin kuin äitin kanssa keittiössä!

 

- Jaakko Luoma

 

 

 

Eeva-Liisa Pitkänen, Leponiementie 26, 42440 Koskenpää, 0400-343 875.

 

 

 

Lue lisää:

Reijo Kettunen    Tapio Virtanen     Eeva-Liisa Pitkänen      Eero Salonen

© Metsätorpanmaa ry