"Mä oon aina tykänny ronskista työnteosta!"

 

Kun Virtasen Tapio ja Vinkale-tyttö menevät metsään Korpilahden Hyrkkölässä, jokainen tukki tuodaan taatusti pois,

50 vuoden kokemuksella. -Kuva: Luoma&Salminen

 

Kun Metsätorpanmaa-yhdistys on järjestänyt puunajonäytöksiä, ovat vanhat hevosajurit kerääntyneet korpilahtelaisen Tapio Virtasen ja tämän Vinkale-tytön ympärille, sillä näiltä puunajo käy näyttävän rivakasti: kaikesta näkyy, että molemmat ovat huippuammattilaisia. Tapio onkin voittanut muutaman kerran työhevosseuran valtakunnan mestaruuden.

-Mä oon aina tykänny ronskista työnteosta! nauraa Tapio ja iskee tukkisaksensa männyn niskaan. Veri veti heti pikkupoikana metsään. Ensimmäiset koivukuormansa hän muistaa ajaneensa jo 13-vuotiaana Päijänteen rantametsistä kotikylässä Hyrkkölässä.

Tapio ja Vinkale-tyttö on kruunattu pariin otteeseen työhevosseuran valtakunnan työmestareiksi.

 

-Velipoika teki läksyjä, mutta meikäläinen tuppas menemään hevosen kanssa mettään –enkä mä oo koulussa häävisti pärjännykkää. Se oli se kova halu ja kiinnostus siihen työhön ja luontoon.

 -Tommonen se pitää hevosen olla, että sillä ajo käy! ihasteli tämän kirjoittajalle Vinkale-tyttöä yksi vanha ammattiajuri ja jatkoi opastustaan: -  Sen näkee jo hevosen silmistä, jos se on hyvä ajossa: sillä on isot silmät ja älykäs, rauhallinen katse.

 Tapio ehti olla ”rahinajossa”  kymmenkunta vuotta 50-luvulta alkaen ennen kuin maataloustraktorit työntyivät työmaille. Ronski työnteko tuotti tulosta: 60-alussa hän voitti kakkospalkinnon Hevosviestin talven ajokisassa. 2000 kiintoa kertyi laaniin talven mittaan. Velaksi ostettu farmari-Taunuskin kuittaantui tuosta vaan.

 -Olin 22-vuotias eikä sitä paidan kastumista edes huomannu: mä nautin siitä raskaan työn rasituksesta, Tapio muistelee. Kaikki ei silti ollut yhtä nautintoa hevosmiehen arjessa tähän aikaan: arvostuksissa metsäkulman pihkakoura pikkutilallinen ja tukinajaja-ruukkilainen tunsi olevansa pohjasakkaa:

 -Eihän sitä arvostusta ollu. Jotkut jopa helveksu, en tiedä miksi. No joutuhan siinä ihminen olemaan vähän likasemmissa vaatteissa ja joskus muiden nurkissa kortteeria.

 Ja jotta toimittajan kirjoittelut eivät menisi metsäromantiikan puolelle, Virtasen Tapio kertoo, miten sotien jälkeen firmat ajattivat pikkutilallisilla puun, millä hinnalla halusivat. Neuvotteluvaraa taksoista ei ollut. Jos taksoja yritettiin nostaa, se loppui lyhyeen:

 -Jos oman paikan miehet rupes puhumaan taksoista, ne toi het Pohjanmaalta miehet ja makso niille vähän paremmin. Kun Heinosniemellä yks pikkutilallinen meni taksaa tinkimään Soomannin työnjohtajalta, se ajo pistoolilla sen miehen ulos sieltä! Ei siinä ollu mitään neuvotteluasemaa.

 

Tapio Virtanen ja Vinkale-tyttö Vekkulan ruukinajonäytöksessä 2008.

 

Tapio Virtanen on sitä mieltä, että hevosella olisi yhä paikkansa suomalaisessa puunkorjuussa, onhan Ruotsissakin pari tuhatta hevosta koneiden seurana metsäajoissa. Suomessa firmat kuitenkin estävät tehokkaasti kaiken kevyemmän ja vaihtoehtoisen puunkorjuun hintapolitiikallaan: pystykauppana ja avohakkuuna otetusta puusta maksetaan paras hinta, nykyisin jopa parempi kuin itse tienvarteen toimitetusta!

 -Niillä oli ne koneet ja äkkiä piti saada se puu pois. Ei siinä ollu oikein saumaa, manailee Tapio, kun käymme katsomassa ajojälkeä hänen omissa metsissään, josta hän oli myynyt puuta: monta hyvää koivua ja mäntyä on vikuuttunut, kun iso ajokone on retkahdellut kuormansa kanssa puolelta toiselle syvät ajourat jättäen.

 -Eihän tuolla metässä ole kohta muuta kuin aukkoa, miettii Tapio tämän päivän ”metsänhoitoa”. Metsänomistajalle varovaisempi linja olisi kannattavampi. Nykyinen kallista koneiden käyttöä myötäilevä raskas kertaharvennus saa Tapion mietteliääksi: metsä menee liian harvaksi, jolloin sen tuottokykyä ei käytetä täysin hyväksi ja metsä on altis talven lumituhoille.

 -Jos varovaisemmin harvennettais, olisi siellä aina 10 vuoden välein otettavaa. Koneharvennuksen jäljiltä on joka puolella vajaatuottoisia paikkoja. Tällä systeemillä ei nuoret opi tekemään metässä mitään, kun joka paikassa pitää olla aina se kone! manaa Tapio

 

 

Metsätraktori on hakenut puut Tapion lähimetsästä ja jälki on sen näköistä:

-Tässäkin olis ollu laatupuu, mutta tää menee nyt haloiksi.

 

 

 

 

 

 

Lue lisää:

Reijo Kettunen    Tapio Virtanen     Eeva-Liisa Pitkänen      Eero Salonen

 

© Metsätorpanmaa ry