”Hyvä hevonen on kuin ihmisen aatos”

 

 

Eero, Pekka ja Eeva Salonen sekä Pilkku -hevonen 1964. "Pilkku oli kuin ihmisen aatos!"

 

Salosen Eero Jämsän Vekkulasta nousee ”Tarina Metsätorpanmaasta” –videon alussa Vinkkinsä kanssa läheiseen Tevätvuoreen hakemaan polttorankaa ja tuulenkaatoja. Traktori jää pihaan:

-Hevosen kanssa kuluu aikakin  niin rattoisasti, kun se kuuntelee ja heiluttelee korviaan!

Eerolle hevonen on tunteva ja oppiva olento. Vekkulan vuorissa tätä oppimiskykyä on tarvittu, sillä hankalissa paikoissa niin kuskin kuin eläimen turvallisuus oli paljolti hevosen oppimiskyvyn varassa:

-Kyllä hevonen viisas on. Nehän olis särkeny ihtensä ja kuskit tuolla vuorissa, jos ne ei olis oppinu pijättelemään, Eero selvittää. - Ja pakko oli olla kuorman päällä, ei sitä yksinkään voinu laittaa tulemaan! Eero nauraa kysymystä, pelottiko tulla parin tonnin kuorman kanssa jyrkistä vuorista alas.

Oli kuskinkin opittava: tärkeintä oli tutkia ja pöyhiä edeltä käsin paikat, joista eläimen ja kuorman aikoi ajaa. Muuten tuli ongelmia  -ja tuli niitä siltikin, kun kuorma tökkäsi kantoon kiinni.

Eerolla on ollut ajossa puolenkymmentä hevosta, mutta yhden hän muistaa ylitse muiden: - Se Pilkku oli kyllä kuin ihmisen aatos: se lähti ja pysähty käskystä ja piti mäessä. Ja odotteli miestäkin, jos tarvi. Piti miehestäkin huolta.

Eeron ajoura alkoi 50-luvun puolivälissä samalla tavalla kuin muidenkin Vekkulan nuorten: heti kansakoulun lisäluokkien ja rippikoulun jälkeen lähdettiin isän kanssa kahdella hevosella hankintaan.

-Yhdessä mäntiin ja laulettiin männessä. Kyllä mä siellä pärjäsin siinä kuin muutkin. Ainahan siinä ajohommassa piti olla pientä kilipaalua!

60-luvun mittaan ajohommat alkoivat vähentyä eivätkä yhtiön miehet eivät enää pyörähtäneet tupaan kyselemään. Näihin aikoihin piti lisätä maataloushommaa ja laittaa puuta tienvarteen omasta metästä. Sitten tulivat isot koneet ja meno metsässä alkoi todella muuttua:

-Kauhea mörinä alko kuulua ja tuulet käydä. Ei ole mettää enää kuin saarekkeina. Kun siellä aukoilla kasvaskin puu, mutta kun siellä kasvaa moni muukin, vattu ja heinä. Kun ei sieltä miestä näe, niin ei siellä oikein kasva puukaan, miettii Eero aukkojen tuomia ongelmia. Itse hän ei vieläkään vapaaehtoisesti metsäänsä aukkoa tee:

-Olen aina ottanut isompia puita pois, kun niistä pienemmistä tulee sitten niitä isompia puita, mutta kun se ei tahdo mennä näiden nykyherrojen päähän semmonen. Pitäs aina ensin se pienempi tappaa. Silloin tulee lopulta se aukko.

Eeron mielestä kypsän metsän hakkuu harvennuksen tietä pitäisi Jämsän rehevillä mäkimaastoilla sallia jo yksistään aukkoja seuraavien isojen ongelmien vuoksi. Koko metsäluonto muuttuu aukkojen myötä. Esimerkiksi mäkien alapuoliset notkelmat muuttuvat soiksi, kun mäessä ei ole metsää vettä pidättelemässä ja vedet ja ravinteet valuvat notkelmiin

 

- Jaakko Luoma

 

Eero Salonen ja Vinkki Mäenpään torpan edustalla 2007. Tämä torppa on yksi Metsätorpanmaan tarinarasteja.

 

Lue lisää:

Reijo Kettunen    Tapio Virtanen     Eeva-Liisa Pitkänen      Eero Salonen

 

© Metsätorpanmaa ry