Kirjoittamalla muistat enemmän !
Omien muistojen ja muistikuvien käyttö kirjoittamisessa:
Vekkulan miehiä uitolla vuosisadan alussa. -Kyläalbumi.
1. Muistat paljon enemmän kuin arvaatkaan -ongelmana on saada nämä ”tiedostot” käyttöön, tässä joitakin käytännön ohjeita:
2. Olet ”kotisokeuden” vanki, muista tämä aina. Et siis oikein huomaa sen arvoa, mikä on niin itsestään selvää. Samahan koskee valokuvausta: sitä ei kuvata, mikä on jokapäiväistä, vaikka myöhemmin nämä kuvat (mm. työnteko, arjen elo) ovat itsellemme arvokkaimpia.
3. Pidät asioita itsestään selvinä ja kiinnostamattomina, koska ne ovat niin tuttuja itsellesi. Kuitenkaan ne eivät ole sitä muille (joille pääosin kirjoitamme). Myös itse kiinnostumme arjestamme, kun muutamme sitä kirjoitukseksi, jolloin se tulee näkyväksi ja tarkasteltavaksemme. Silloin saatamme huomata asioissa uusia puolia ja yhteyksiä: tulemme tietoisemmaksi elämästämme ja siihen vaikuttaneista voimista ja ratkaisuista (suku, oma kasvuympäristö ja sen arvostukset jne). Moni on löytänyt kirjoittamalla arjen asioiden ja läheisten ihmisten merkityksen itselleen!
4. Em. vähättely muuttuu helposti liian vahvaksi itsekritiikiksi, mikä estää tarttumasta työhön tai antautumasta sille täysillä. Ei esimerkiksi uskalleta kirjoittaa itselle tärkeistä huomioista, koska ne voidaan kokea naiviksi tai sitten mietitään liikaa omaa asemaa ja kompetenssia suhteessa asiaan: ollaanko riittäviä ”asiantuntijoita” tai onko itsellä ”oikeus” kirjoittaa tästä asiasta. Joskus vähättelyn takana ovat voimakkaat häpeän tunteet, jolloin itsensä ilmaisu on vaikeaa: vaatimukset nousevat kohtuuttomiksi ja johtavat perfektionismiin, täydellisyyden tavoitteluun. Perfektionismi tukahduttaa yleensä ennen pitkää työn teon. Häpeän valtaa voi rajoittaa yrittämällä suhtautua itseensä sallivassa hengessä ja huumorilla sekä miettimällä sitä, että ihminen on aina tuomittu rajallisuuteen ja juuri rajallisuutensa myöntävä ihminen on toisille hyödyllinen tuottaen mm. käyttökelpoisia tekstejä. Suuri Asiantuntija voi olla kirjoittajana (kin) hyvin sokea aiheensa kokonaisuudelle, hän näkee vain tietyn puolen asioista.
5. HARJOITUS VAHVAN ITSEKRITIIKIN KÄÄNTÄMISEKSI OMAKSI HYÖDYKSI: Koska itsekritiikkiäkin tarvitaan, voi yo. tilanteen kääntää hyödykseen kirjoittamalla näkyväksi sen viestin, joka vahvaan, sitovaan kritiikkiin sisältyy. Tämä tapahtuu dialogi- eli vuoropuheluharjoituksessa. Siinä kirjoitetaan ensin näkyväksi omat kirjoitusaikeet ja miksi ne koetaan arvokkaiksi: siis se, mitä on sanomassa. Sen jälkeen päästetään kriitikko ääneen ja tämä jarrumies latoo tiskiin perustelunsa, miksi juttua ei kannata tehdä. Tämän jälkeen kirjoittamista haluava puolemme vastaa jarrumiehen kritiikkiin ja perustelee uudelta näkökannalta, miksi juttu kannattaa tehdä -ja taas saa jarrumies vuoron jne.
Tällä tavalla on mahdollista saada näkyville omat kirjoittamiseen liittyvät pelkonsa, jotka yleensä laimentuvat nopeasti. Samalla saadaan kuin puolihuolimattomasti tekstiä paperille ja löydetään dialogin myötä asiasta uusia puolia. – Joskus kirjoittamistamme jarruttaa se, että emme ole varmoja tiedoistamme tai siitä, mitä mieltä niistä pitäisi olla. Dialogiharjoituksen myötä voimme huomata, että osa ratkaisemattomista asioista voi jäädä itse tekstiinkin: ei yhden kirjoittajan tarvitse ratkoa kaikkia ongelmia, välillä voi myöntää oman rajallisuutensa ja tyytyä saattamaan lukijan tietoon omat, keskeneräiset tietonsa.
6. Jos pelkäät tekeväsi kielioppivirheen, olet saanut väärää oppia koulussa. Kirjoittaminen ei ole operaatio, jossa yritetään välttää virheen tekemistä, vaan itsensä ilmaisua. Jos epäilet, että tekstisi kaipaisi pilkkujen ja pisteiden tarkempaa sijoittelua, käy jonkun tutun kanssa tekstisi läpi. Kielioppia tärkeämpi asia on selkeys: mieti mikä on pääasiasi ja katso, että pääset suhteellisen nopeasti sen kimppuun, etene kirjoituksessa yksi asia kerrallaan.
6. Tee päätös kirjoittamisesta: alitajuntasi ryhtyy työhön, kun se tietää, että olet tosissasi. Alitajunta ja muisti ovat tärkeimmät työkalumme!
7. Pilko työ osatehtäviksi, jotka voivat olla hyvinkin pieniä. Niitä ei tarvitse kirjoittaa siinä järjestyksessä, johon olet ajatellut lopullisen kirjoituksen laittaa, vaan voit aloittaa esimerkiksi helpoimmasta, mielenkiintoisemmasta, hauskimmasta asiasta. Tee näin erityisesti siinä tapauksessa, että koet yhtenäisen kirjoituksen laatimisen kerralla vaikeaksi ja se johtaa työn siirtämiseen ja sen pysähtyilemiseen.
8. Tärkeintä on saada jutut paperille eli ns. ensimmäinen kierros tehdyksi, sitten voit ryhtyä muokkaamaan, täydentämään ja ennen kaikkea raakkaamaan turhaa pois. ”Sanat on saatava paperille, sitten vasta alkaa työ”.
9. Osatehtäviä voi lähestyä lappuleikillä: laita paperilapuille asiat, ihmiset, ilmiöt, huomiot jne, joista haluat kirjoittaa ja sitten ryhdyt lappu kerrallaan käymään asioita läpi.
10. Näillä pilkkomisohjeilla (7,8,9) pyritään siihen, että työ edistyy aina jostakin kohdasta ja kirjoittaja pääsee aineistonsa maailmaan ”sisään”. Jos yrittää heti valmista, loogista kirjoitusta, voi työ hirttää kiinni.
11. Ole herkkä ns. punaiselle langalle: jossain vaiheessa erillisissä tarinoissa alkaa jokin juttu, teema, puoli tai opetus kiinnostaa ja pyrkiä esiin. Koita kirjata tämä oivallus itsellesi mahdollisimman kirkkaasti ylös ja katso, että käsittelet sen kunnolla kirjoituksessasi: tämä voi olla juttusi tärkein anti niin sinulle kuin muillekin, sen opetus, johtopäätös tms. Jos tämä oivallus tuntuu niin merkittävältä, että se on kokonaiskirjoituksen tärkein viesti, ryhdy luomaan kirjoituksesi rakennetta niin, että tämä oivallus jäsentää ja avaa tekstisi, että se on jollain tavalla sijoitettuna tekstin alkuun.
12. Pidä muistikirjaa mukanasi ja kirjaa ideat ja muistot ylös, käy jututtamassa asioihin liittyviä ihmisiä, mene lehden arkistoon tai kirjastoon ja lue sen ajan lehtiä, katsele valokuvia, soita tutuille. Siis: hämmennä juttupuuroasi, siitä se sakeutuu ja kypsyy!
13. Kirjoittaminen on hyvin mielenkiintoinen alitajuinen työprosessi, johon kuuluvat vastukset (juttu ei etene) ja se, että itse työ avaa ovia piilossa oleviin arkistoihin. Kirjoitusta ei kannata kiirehtiä valmiiksi, jos tuntuu, että työ ei suju. Jätä muhimaan: kirjoitukseen voidaan aina palata ja täydentää ja muuttaa sitä. Toisaalta pieni pakkotyö usein lämmittää moottorimme. Jatkuva työskentely on usein huomattu hyväksi jutun luistamisen kannalta.
14. Työ tekijäänsä opettaa ja innostaa. Kirjoittamista kuten muutakaan työtä ei voi loputtomiin suunnitella eli hallita etukäteen. On vain tartuttava jostakin nurkasta kiinni ja ruvettava töihin ja oltava matkan varrella valmiita muuttamaan niin suuntaa kuin työmenetelmiä.
Jaakko Luoma
040-752 9688
luoma.jaakko@gmail.com
LIITTEET:
© Metsätorpanmaa ry