METSÄTORPANMAAN TARINAT
- muutama ohje :
Tarinoiden tehtävä on rakentaa kuvaa Metsätorpanmaan arjesta ja ihmisistä sen arjen sankareina.
Tarina tulee taiteen, ei tieteen, maailmasta.
Kun kirjoitamme tarinaa, meillä on suurempi vapaus karsia ja keskittyä oleelliseen (jopa vähän liioitellen!) kuin jos kirjoittaisimme henkilön tai paikan tai työtavan historiaa, kansatieteellistä selvitystä tms.
Lukija ymmärtää kirjoittajan otteen asiaan ja ottaa sen huomioon tarinaa lukiessaan. Asia voidaan vielä varmistaa muutamalla lauseella tai lisäyksellä (”Muistinvaraisesti merkittynä”, ”Ulkopuolisen silmin” jne), joissa muistutetaan esim. kirjoittajan faktatietojen vähäisyydestä tai siitä, että hän kirjaa ensi sijassa omaa ja yhteisön kohteesta muistiinsa tallentamaa kuvaa.
Paljon tärkeitä tarinoita jätetään kirjoittamatta tarkkojen, mutta usein lopulta kohteen piirtämisen kannalta epäoleellisten faktatietojen puutteen vuoksi. Tärkeämpää on kokonaiskuva: ihminen elämänkentässään, sellaisena kuin hänet näimme ja muistamme.
”Yhden totuuden kertomiseen tarvitsee sata valhetta.” (Lauri Viita)
Lamminmäen miehet päiväkahveilta palailemassa kesken ajopäivää
Jämsän Vekkulassa.
Henkilökuva (tarina):
Ihmiset ovat mielenkiintoisia: ihminen on kiinnostunut ihmisestä! Ihmisen tarinassa voi kertoa oleellisimman siitä, miten Metsätorpanmaassa elettiin.
Yleensä tarinoita kerrotaan poikkeusihmisistä, siis sankareista, roistoista ja pellen roolin tai muuten näkyvän paikan ottaneista tai pyytämätään saaneista yhteisön jäsenistä.
Mutta me voimme kertoa myös tavallisista ihmisistä. Heistä kertomalla pääsemme jopa havainnollisemmin kertomaan arjesta ja ympäristöstä: miten elettiin, mitä tehtiin, mihin pyrittiin, mistä haaveiltiin, minkälainen asema, rooli ja tehtävä kullakin Metsätorpanmaassa oli.
Henkilökuva voi olla lyhyt, valokuvamainen hetken muistelus jostakin ihmisestä, siitä millaisena tämä on piirtynyt mieleemme.
Kun kirjoitat, näytä se, että tässä sinä muistelet tätä ihmistä ja kuva syntyy sinun aina vähän yksipuolisista tiedoistasi ja muistikuvistasi. Lukija ymmärtää tämän ja ottaa sen tarinaa lukiessaan huomioon.
Esim: Mökin Miinan henkilökuva voi olla muistomme hänestä keräilemässä isännän luvalla muutamalle lehmälleen ”okkosia”, ojanpientareiden ja muiden joutopaikkojen heinäntukkoja. Tähän kuvaan voimme upottaa muistojamme Miinan mökistä, lapsista ja työtehtävistä, joita hän taloista sai.
Meidän ei tarvitse tietää koko Miinan elämänhistoriaa voidaksemme luoda hänestä kauniin ja koskettavan kuvan.
Torpan-mökin-talon tarina:
Jokainen mökki ja talo (ja paikka) kantaa tarinaa. Kun tulemme ihmisen asuinsijan raunioille, mieleemme nousee vahvana halu tietää paikan katkennut tarina: kuka täällä eli ja minne läksi.
Kun sukunimiä ruvettiin käyttämään, otettiin usein torpan/talon nimi, jota oli ehkä käytetty kutsumanimenä jo muutenkin. Ihmistä ja taloa on vaikea erottaa ja usein on oltava tarkempana, mitä sanoo talosta kuin ihmisestä: talo on tärkeämpi kuin ihminen! Ihmisen on uhraudettava, jotta talo (ja suku ja sen kunnia) säilyy –eikä vain varakkaimmissa piireissä, joskus lunastettu torppa on ollut niin kultaakin kalliimpi, että sen asuminen ja viljeleminen on ollut kunnia-asia.
Talon tarinoita voisivat olla:
- talojen historiikit, miten se on suvussa ym siirtynyt ja muuttunut ja kehittynyt ja arvoaan menettänyt tai lisää saanut,
- talo sellaisena kuin sen muut näkivät: Hongistossa sai aina tuoretta leipää ym.
Erityisen arvokkaita ovat talojen-torppien tarinat, joissa on yleispätevyyttä ja koskettavuutta, joiden avulla voidaan kertoa havainnollisesti Torpnmaan historiaa.
Yleensä taloista kirjoitaa se, jolla on siihen ”oikeus”, ainakin isommista sellaisista.
Työ: työmaa, työpäivä, työtapa ja sen muutos, työkaveri, hyvä työntekijä tms:
Tässäkin pätee se, että lähelle on pisin ja hankalin matka: yleensä emme näe arkisen kauneutta ja merkittävyyttä. Tämän vuoksi emme juurikaan ota esimerkiksi valokuvia arkisesta työstämme, vaikka myöhemmin nämä kuvat, kuten muutkin arjen valokuvat, ovat albumimme tärkeimmät otokset.
Tätä arkisokeutta voisimme vähentää esimerkiksi päättämällä kirjoittaa jostakin arkisesta työpäivästä: millainen työmaa, koska ja miten töihin lähdetään, työnteko ja siinä eteen tulevat ongelmat ja ratkaisut ja miten työ meitä vähitellen opettaa ja muokkaa ja miten opimme työtehtävissämme vähitellen lukemaan ja tulemaan erilaisten työntekijöiden kanssa.
Henkilökuva voi olla myös sellainen, että ihmistä katsotaan vain työnäkökulmasta: mestari, hyvä työntekijä, lintsari, hutiloija jne.
Tapaus joka puhutti Metsätorpanmaan ihmisiä:
Tässäkin voisit myös muistuttaa, että arkisetkin asiat voivat yhtäkkiä puhuttaa ja yhdistää ihmisiä: uusi traktori, kylän ensimmäinen ylioppilas ym. Puhuttava tapaus voi myös olla vain keino, jolla pääset piirtämään kuvaa yhteisöstäsi ja ihmisistäsi: miten kukin reagoi ym.
Juhla Metsätorpanmaassa:
Tässä tulee helposti mahdollisuus kuvata koko yhteisöä ja sen hierarkioitakin, kuten tietysti aikaa ja tapoja (saatiinko häissä myös ruokaa ja jos saatiin, mitä se oli?).
Taaralan Vieno Vekkulasta. -Kotialbumi.
Luonto- ja metsästys- ja kalatarinat:
Näissäkin kannattaa muistaa, että ihmisen kuvaus on usein kiinnostavampaa kuin ikimuistoisten auringonlaskujen, myös erä- ja kalajutuissa ympäristö, aika, tavat ja ennen kaikkea ihmiset/talot ovat helposti saalista mielenkiintoisempia kuvauksen kohteita.
Jaakko Luoma
040-752 9688
LIITTEET:
© Metsätorpanmaa ry