Merkitkäämme ”ruukinraiteet” maastoon!
Yhtyneiden halonajoa Jämsässä 30-luvulla. -Kuva: Yhtyneet/UPM Jmsk.
Metsätorpanmaa-yhdistys on kerännyt vuoden verran keskisuomalaista metsäperinnettä. Pääpaino on ollut torppari-pienviljelijän ja metsätyömiehen arjen historiassa ja käytännöllisistä syistä olemme keskittyneet Korpilahden – Jämsän - Jämsänkosken - Petäjäveden ja Muuramen välisiin metsäkyliin.
Tilaisuuksissamme on useamman kerran haettu porukalla kartalta ja vähän kinasteltukin siitä, missä kiemurtelivat ns. ”ruukinraiteet”, joita pitkin ”ruukkilaiset” ajoivat hevosillaan tukin ja muun puutavaran sadan vuoden ajan Keski-Suomen perämetsistä uittovesien ja myöhemmin autoteiden varteen.
Ruukkilaiset (bruk eli ruukki = saha-tehdas-puulaaki ym) olivat valtaosin pikkutilallisia eli ”mökkiläisiä”, sillä käytännössä kaikki Keski-Suomen metsäkulmien torpparit ja muut pikkutilalliset, myöhemmät itsenäiset pienviljelijät, jotka saivat hevosen irti, olivat ajossa aina 1960-70 –luvuille saakka. Loput tekivät hakkuutyötä. He muodostivat edullisen ja pätevän kausityövoiman, jonka varassa metsäteollisuutemme nousi jaloilleen.
Nämä tukkitiet kulkivat vuosikymmenestä toiseen samassa paikassa, sillä talvisen ruukinraiteen piti viedä koko ajan myötämäkeen, koska kahden kolmen tonnin painoista kuormaa ei hevonen enää kaksiseen ylämäkeen kiskonut. Ruukinraiteet kiemurtelivatkin notkopaikkoja, kuten purovarsia ja soita pitkin määränpäätään kohti. Yhtiön palkkaama tiemies korjasi, jäädytti ja höyläsi rekiraiteen sekä vastasi mäkien pahnoituksesta, jotta kuorma ei olisi tullut hevosen päälle. Pisimmillä reiteillä oli kilometritolpat ja mökin naisten pitämiä kahvilaavuja. Saattoipa pontikkaryyppykin järjestyä pakkasen purevuutta lievittämään!
Keski-Suomessa on ajettu ruukkia jopa yli 30 km:n matkalta: Multialla Rosenlew hamstrasi ahneuksissaan hyviä tukkikankaita 1800-luvun lopussa vedenjakajan väärältä puolelta Nikaranperästä, jolloin puu oli ajettava kirkonkylän liepeille asti, jotta päästiin uittamaan Kokemäenjoen vesistöä pitkin kohti Poria. Tätä raidetta kutsuttiin Petsamontieksi, jolla nähtiin jopa 400 hevosta ajossa 30-luvun isojen, pikaisesti polkaistujen hakkuiden aikaan! Yleensä ajomatkat jäivät ennen sotiakin alle 10 km:n. 50-luvulta lähtien ajomatkat alkoivat lyhentyä teiden ja autokuljetuksen yleistyttyä.
Jos pitäisi nimetä tärkeimmät täkäläiset kulttuurimuistomerkit, olisivat taidokkaasti vedetyt ja huolletut ruukinraiteet listan kärjessä –jos sellaisen vain löytäisi! No on sentään vähäisiä jälkiä maastossa ja vielä keskuudessamme ihmisiä, jotka voivat niistä kertoa. Siksi haastammekin kylä-, kotiseutu-, luonto-, metsästys- ym. yhdistykset ja aktiivit ihmiset merkitsemään alueensa ruukinraiteet kartalle ja maastoonkin ainakin osan reitistä.
Tämän työn voisi aloittaa haastattelemalla vanhoja ruukinajajia ja pitämällä perinneiltoja. Rekiuran kulku kannattaa merkitä riittävän tarkkaan karttaan: esimerkiksi 1:20 000 peruskartta tai sen kopio on hyvä. Tarkkuus on tärkeää siksi, että raiteen ”nerokkuus” paljastuu juuri yksityiskohdissa: miten se osattiinkin pujotella tulemaan kaikki nousut kiertäen.
Ruukinraiteen varrelta saamme talteen keskeisintä työhistoriaamme: kertomuksia ja valokuvia ajo- ja hakkuumiehistä, työmaista, kortteeritaloista, uitosta ym. Olisi hienoa, jos ruukinraiteet heräisivät kylissä vielä eloon: työnäytöksinä, talkoina, kotiseutujuhlina, historiikkeina, matkailupalveluina, näytelminä ym. Lisätietoa allekirjoittaneelta ja ao. nettiosoitteesta.
Hollywood on tehnyt tunnetuksi kautta maailman amerikkalaisen hevosmiehen, karjapaimenen, historian, mutta vähintään yhtä miehekkäitä, taidokkaita ja hurjia hevosmiehiä nähtiin Keski-Suomen metsissä, missä taiteiltiin tonnien painoisia kuormia jyrkistä mäistä alas - yleensä muiden ruukkilaisten kanssa kilpaillen laaniin kertyvän puun määrissä tai hevosen voimissa ja älyssä. Keski-Suomen savotat houkuttivat vuosikymmenet ammattiajureita myös Pohjanmaalta, ja väki muistaa hyvin pohjalaisten hyvät hevoset ja pohjalaiset ajurit puolestaan täkäläisten taidon toimia Suomen vaativimmissa ajomaastoissa.
Tänä vuonna vietetään suomenhevosen (kantakirjan) 100-vuotisjuhlaa. Toivottavasti lähivuosina jokaisella lapsella on mahdollisuus nähdä suomenhevonen ruukinraiteella ja kuulla hevosmiesten ja –naisten kuvauksia ajasta ja työmaista, joilla luotiin nykyisen vaurautemme pohja. Tähän on mahdollisuus myös lauantaina 10. maaliskuuta Korpilahden Tikkalassa, jossa Erja ja Reijo Kettusen perinteiset rekijää-ajot sisältävät ruukinajo-näytöksen. Näihin maisemiin Muuratjärven Hornanpohjaan päättyivät Moksin takamailta tulevat ruukinraiteet. Halukkaat ajurit otetaan näytökseen mukaan.
Jaakko Luoma, pj
014-211 145, 040-752 9688
luoma.jaakko@gmail.com
LIITTEET:
© Metsätorpanmaa ry